Salaisia tunnustuksia osa 756: Olen ihan hullaantunut kasveihin. Muovi. Kasveihin.
Kun aloin kiinnostua sisustamisesta ja selailin erilaisia blogeja ja Pinterestia, yksi asia kävi melko pian selväksi. Jokaisessa kuvassa, johon tunsin vetoa, oli kasveja, usein melko paljonkin kasveja. Ne tekevät huoneesta rauhallisen ja kodikkaan.
Jos muutama minuutti metsässä alentaa verenpainetta (https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_metsa_hoitaa_mieltasi) niin uskon, että yhdellä pienellä kasvillakin voi olla terveysvaikutuksia. Oli se sitten muovia tai ei. Ainakin itse huomaan, että silmä lepää paremmin niissä nurkissa, joissa on jonkinlainen kukka tai kasvi.
Monesti joku kysyy minulta onko jokin kasvi oikea vai ei. Ja sen kysymyksen jälkeen on ihan sama onko vastaus kyllä tai ei, koska se näyttää tarpeeksi aidolta saadakseen aikaan tuon kysymyksen.
Olen erityisesti kodin tekstiileissä, mutta myös muissakin asioissa, pyrkinyt karsimaan muovin käyttöä. Inhoan polyesteri/elastaani/jne. vaatteita, keittiössä meillä on käytössä enimmäkseen lasisia säilytysrasioita, verhoissa ja matoissa on pellavaa, villaa, juttia ja muita luonnonkuituja. Tähän ajatusmaailmaan sopisi oikein hyvin oikeat, elävät kasvit. Miksi siis suosin muovisia? Siihen on oikeastaan kolme syytä:
Lapset
Meillä on tällä hetkellä sen verran pienet lapset, että en halua heidän ulottuvilleen aitoja kasveja. En halua murehtia sitä, milloin juuttimattomme saa multakuorrutuksen, tai milloin löydän sohvalta viikunan lehtiä. Puhumattakaan siitä, että löytäisin jonkun mussuttamassa uusinta viherdieettiään tajutakseni sitten kyseisen kasvin olevan myrkyllinen. Sitten kun kaikki lapset ovat päälle kolmen voisin ajatella korvaavani muoviset kasvit oikeilla, koska pidän ajatuksesta, että myös lapset osallistuisivat kasvien hoitoon. Mutta niin kauan kun meillä vaeltelee pieniä taaperoita, jotka haluavat kokeilla, miltä vastakasteltu multa tuntuu sormissa, suussa ja hiuksissa, niin kauan meillä on muovisia kasveja.
Valo
Kaikkien kasvien muovisuutta ei selitä pelkkä lasten läsnäolo. Esimerkiksi keittiön hyllyn päältä löytyy kolme muoviruohoa, jotka ovat muovisia sen takia, että todennäköisesti unohtaisin ne kastella enkä ole varma saisivatko oikeat kasvit sieltä tarpeeksi valoa. Tämä jälkimmäinen pätee erityisesti vessan kasveihin, esimerkiksi yläkerran ikkunattomaan vessaan ei tule ollenkaan luonnonvaloa, siksipä myös siellä on nimenomaan muovikasvi.
Laiskuus
Tällä hetkellä kun lapset ovat pieniä olen myös haluton huolehtimaan enemmästä kuin parista oikeasta kasvista. Sitten joskus jos vaihdan muoviset kasvit oikeisiin, haluan hieman enemmän syventyä siihen, minkälaisia kasveja meille sopisi, ovatko ne myrkyllisiä, minkälaista hoitoa ne vaativat jne. Ja tällä hetkellä minulla ei ole aikaa eikä jaksamista alkaa kaivamaan tätä tietoa tai suunnitella meille sopivaa kasvustoa.
Meillä on kuitenkin pari ihan oikeaakin kasvia, kumiviikuna, aloe vera sekä peikonlehti, jotka sijaitsevat kaikki meidän makuuhuoneessa. Ne ovat helppohoitoisia ja makkariin paistaa niille riittävästi aurinkoa eivätkä lapset saa siellä leikkiä. Ne tekevät makuuhuoneen jotenkin erityiseksi, kun tiedän, että siellä elää muutama ihan oikea kasvia. Ja toisissa huoneissa voin nauttia siitä huolettomuudesta, mitä muovikasvit tuovat.
Millaisia kasveja teillä elää vai elääkö?
