Lapset, Montessori, Sisustus, Uncategorized

Vessapuhetta

On aika jälleen esitellä vähän kotimme järjestelyratkaisuja ja vuorossa on tällä kertaa pieni, mutta tärkeä huone – vessa. Kotimme alakerrassa on kaksi vessaa, toinen saunan yhteydessä suihkutilassa ja toinen erillinen, normaali, pienehkö vessa.

En ole pitkään aikaan blogissa myöskään kirjoitellut montessorimenetelmästä, jota meillä sovelletaan esim. leluihin, kirjoihin ja keittiössä, mutta erityisesti myös vessassa. Montessoripedagogiikan yksi ydinajatuksista on ”auta minua auttamaan itseäni” (”help me to help myself”) eli tarkoituksena rakentaa lasten elinympäristö sellaiseksi, että he voivat oppia tekemään itsenäisesti tavallisia arkipäivän asioita ilman aikuisen kovin aktiivista osallistumista.

Olemme siis pyrkineet laittamaan vessan sellaiseksi, että tyttöjen, 5.5 v ja 2.5 v, on helppo käydä siellä itse asioilla, pestä kädet sekä hampaat. Tätä edesauttamaan olemme laittaneet vessaan kaksi jakkaraa, toinen pöntön eteen ja isompi käsienpesualtaan eteen. Toinen koroke tuli sen takia, ettei aina tarvitsisi siirtää yhtä koroketta pöntön ja altaan välillä, sekä sen takia, että pienempi tytöistä tarvitsi korkeamman korokkeen yltääkseen kunnolla saippuaan ja hanaan. Jakkarat tekevät vessasta melko täyteenahdetun, mutta aikuisillekin on silti riittävästi tilaa liikkua. (Ja suosittelen muuten ihan jokaisen pöntön edustalle jakkaraa, kyykkyasento meinaan on ihmiselle luontaisin ja helpoin asento ulostaa!)

Vessassa ei ollut muuttaessamme koukkuja käsipyyhkeille, joten saimme valita niiden paikan itse. Pitkän mietinnän jälkeen laitoimme neljä koukkua altaan vastapuoleiselle seinälle, kaksi aikuisille ylös ja kaksi lapsille alas.

Lapsilla on vessassa omat hyllyt, joista he löytävät ponnarit ja hiusharjat. Laitoin hyllyihin myös erikseen pienet peilit, jotta he tarvittaessa näkevät itsensä helposti niistä, ilman, että tarvitsee kiivetä käsienpesualtaan jakkaralle.

Hampaat meillä harjataan niin, että tytöt kastelevat itse harjansa, siihen laitetaan yhdessä tahnaa, sitten he itse harjoittelevat hampaiden harjausta, minkä jälkeen toinen vanhemmista vielä pesee ne kunnolla (ja joskus tämä tehdään toisinpäin eli ensin meistä jompikumpi pesee ja sitten lapsi saa vielä itse harjoitella).

Käsienpesu onnistuu yleensä ihan itse, tosin taaperoa pitää useimmiten vielä valvoa, koska aina ei esimerkiksi saippuoita muisteta pestä pois käsistä ja usein vesikin laitetaan täysille valumaan. Parhaiten menee silloin, kun ei ole kiirettä minnekään ja jaksaa itsekin antaa lapselle tilaisuuden tehdä nämä asiat omassa tahdissaan, mikä on yleensä pa lj on h i t a a m p i kuin mihin me aikuiset olemme tottuneet.

Oletko koskaan miettinyt vessojen järjestelyratkaisuja lasten näkövinkkelistä? Hyvä tapa lähestyä asiaa on istuutua alas lasten tasolle ja katsella maailmaa 90 cm korkeudelta. 🙂

Saatat myös pitää...